Minne riennät mehiläinen? Kunne kulkusi varainen? – Tuskin vielä tuntureilla Aamu-rusko alkehissa. Vielä kukat, kultaisimmat, Makailevat makiasti, Uneksivat utu-silmät, Utuisissa uutimissa. Öinen kastet kaikin paikon Välkyy vielä vilkutellen. – Varo’ silkki-siipiäsi, Tulemasta turmiolle. – Vaan et säästä siipiäsi; Yhä lennät löyhytellen. Minne kiiret, Kimalainen, Kun niin aikasin alotit? – Jos on mesi mielässäsi, Lentimiäs’ leväyttele; Sulle sanon ainoisen Mesi-paikan, parahimman. Etk’ oo’ tullut tuntemahan, Näkemähän Neitoani? – Sill’ on huulilla hunaja, Puhas mesi puuttumatta. – Lennä’ luokse Liisaiseni. – Sill’ on suuki sulaa mettä. – Ime’ sieltä, imemällä, Mesi-lintu, minkä jaksat!
